Haaviin

Haaviin

perjantai 23. marraskuuta 2012

Ruutanoiden mielihalut.

Tänäkesänä tuli taas uusia oikkuja ja käyttäytymis tapoja esiin ruutanoista. Viimevuotiset keinot, rigaukset tai syötit eivät pelanneet alkuunkaa tänä kesänä! Alkukausi meni täysin hakatessa päätä mäntyyn.
Mutta kokeilemalla ja mietinnällä homma avautui.  Esim. viimevuonna käyttämät syötit eivät kelvanneet alkuunkaan, ei edes tärppiä!!…ja viimevuodelta opittu mäskäys ja syöttö tyyli paljastui aivan vääräksi! Varmaan taas ensivuonna on uudet metkut kaloilla mielessä.
Kirjoittaessani vuosiensaatossa  havaitsemiani asioita ylös, olen tehnyt muutamia havaintoja ruutanoiden käytöksestä vesistöjen veden värin suhteen. Tummissa, humuspitoisissa vesissä ruutana on huomattavasti aktiivisempi syömään eri kellonaikoina ja ei ole syötin päälle niin nuuka. Omia kokemuksia metsäjärvistä on kolmesta paikasta joista olen saanut ruutanoita niin toukilla, castereilla, maissilla, madoilla ja taikinalla. En tarkoita että olisi nyt mitenkään lapsellisen helppoa metsälammista onkia ruutanoita mutta helpompaa on kun muunlaisista vesistä.  Ruutana ongintaa aloitteleville suosittelen humuspitoisia ruutana järviä/vesiä. Niissä on yleensä muutenkin vähemmän muuta kalaa riesana ja harmina! Ensi kesänä itse olisi tarkoitus kartoittaa pari uutta metsäjärveä.
Sitten savisameat ns. saviprunnit joita täälläpäin on vielä muutama olemassa. Maanomistajat täyttävät prunninsa että saavat lisää viljelyalaa.  Sääli, menee mukavia ruutana spotteja pilalle.

Ruutana 1660g
Prunneista olen saanut melkeimpä ruutanani erilaisilla madoilla.
Toukka on omasta mielestäni se varmin saada ruutana koukkuun. Maissilla en ole saanut enkä mitä todennäköisimmin laitakkaan koukkuun ruutanoita onkiessa. Esim. akvaariossani oleville ruutanoille olen tarjonnut maissia jo 3vk. eikä yhtään ole syöty. Kaikki elävä on kelvannut vaihtelevasti…
Kirkkaat vedet on kyllä osoittautuneet todella haastaviksi paikoiksi ruutanaa jahdatessa. Niissä nuo syötti ranttuudet tulevat todella hyvin esille. Tänäkesänä kokeilin laittaa toisen ongen samaan onki kohtaan, erisyötillä varustettuna kun  millä sain kaloja tänävuonna niin siihen ei edes näppiä tullut koko illan aikana! Sillä ongella missä oli otti syötti niin sillä kaks +1.8kg kalaa ylös ja kaks muuta ui vitikkoon ja irtos. Että syötti pitää olla oikea onginta hetkellä tai ruutanat jää saamatta, se on raaka totuus.
Tässä katkelma Graham Marsdenin ruutana artikkelista. Graham on tässä artikkelissa todella hienosti kertonut kuinka oikukas otus ruutana parhaimmillaan/pahimmillaan on.

Crucians have this almost unique ability to mouth the bait without moving it, and then moving along the bottom very slowly. The result is that all you see, if anything, is a slight lift of the float, and then a drifting to one side or the other which can easily be mistaken for the drift of the water it is so subtle. When they move towards or away from you the bites are even more difficult to see. The lift method has little success, for the lift method has to use a fairly substantial bottom shot to work correctly, and crucian carp will not tolerate excess weight, even when finely balanced with the float and the remainder of the shotting. Also, the lift method depends on the bottom shot being lifted, and this just doesn’t happen often enough, or with sufficient emphasis, when crucians are the target. Ordinary laying-on float fishing techniques also suffer in the same way and for almost the same reasons.
It seems that, most of the time anyhow, the most successful float fishing rig is one that has the depth set exactly to the depth of the water, with the hookbait hardly scraping bottom (or even very, very slightly off bottom) without any line whatsoever laid on. The nearest shot to the hook, no heavier than a No. 4, should be as close as three inches away, and, unless there is a heavy drift, the only other shot should be locking the float. In a drift the bulk shot needs to be at mid-depth. Loaded floats are good when there is no drift. The float should be dotted right down to the point where it is difficult to see. Then, when the crucian mouths the bait and gently drifts to one side it pulls the float under as the line follows its own curve in the water. Or, if the crucian does lift the bait slightly, along with the nearby small shot, the float will then be sensitive enough to respond and rise slightly through the surface, which is of course a more obvious movement when the float is dotted right down.
Many times you will see the float dancing and gyrating at the surface, and often these are the most difficult bites to hit. I think the cause of many of these bites is the shear sensitivity of the rig, in that it is set so delicately the mere waft off the crucians fins with cause it to give erratic movements. Always worth trying when this happens is a change of bottom shot position, either further away, or closer to, the hook. Also, changing the depth by a mere inch, deeper or shallower, can make a considerable difference too. There are days when, to make a successful strike, you have to hit the fish when the float is moving along the surface, other days when you have to wait for the float to go under, and yet other days when it is best to hit them when the float rises slightly.

Tavoite täyttynyt!