Pari täkyä

Tuossa marraskuun loppu puolella pikkupakkasten piinamana tuli ajatus mennä vielä täkyilemään. Eikun töiden jälkeen joelle onkimaan syöttejä. Ajatukset oli että jos 10 sais niin niillä pärjäisi yhden reissun.
Mutta onginnan alkupuolella tuli semmonen olo että nyt jää syötit saamatta. Puolituntia ongittuani sain yhden varovaisen tärpin ja siellä oli tarjolla n.200g särki mikä irtos pinnassa!

Kohta Tomi saapui apuihin. 1.5 tuntia siinä ongittiin ja saldoksi tuli 3 särkeä n.200g,100g ja 50g.
Aika nihkeää oli. Laitoin särjet sankoon ja kotona akvaariohapetin porisemaan.
Seuraavana aamuna ajattelin että nyt tulisi jo paremmin kun eilisenä päivänä heitin loput mäskit ja kourallisen pinkietä onkipaikalle.
Mutta, aamulla oli pakkanen kiristynyt ja mittari näytti -5. Särjet pitivät suunsa totaalisesti ummessa.
No siinä sitten alahuuli pitkällä rupesin laittamaan onkivehkeitä kasalle. Sitten huomasin että joka pätkä oli jäätynyt jumiin. Liitoskohtia sulatellessa meni hienosti yli puolituntia että sai vavat mahtumaan autoon. Oli vähäsen jo hermot kireällä:)

Siinä kun olin saanut itseni ja vavat koottua ajattelin että nyt menen kolmen syötin kanssa. Tuleehan niillä ainakin kolme haukea jos on tullakseen.

Ekana pääsi n.50g särki katsomaan onko piikkihampaita peli paikoilla. Eipä mennyt ku vartti nii eka hauki kävi otattamas passikuvan itsestä.

Hauki pikaiseti takaisin veteen ettei pakkanen pääse puraisemaan.
Seuraavana oli 100g särjen vuoro. Pieni tovi meni ja tuli varovainen tärppi. Annoin sen syödä rauhas. Vastaveto ja huti tuli. Aattelin että mares se siellä imeskelee. Heitin samaan kohtaan ja heti uusi asiakas oli maiskuttelemas. Nyt tarttui kala ki,i mutta tuntui todella kevyeltä. Made ihan varmasti. Ei, kala tuli pintaan ja se paljastui ahveneksi. Ihan nätti piikiselkä 750g.

Lopuksi oli 200g särjen vuoro. Sillä meni vähän kauemmin houkutella joku lounaalle missä itse oli menulla sushina. Mukava hauki sen kelpuutti.

Erä voitot mestarien kans

Ruutana onginta oli todella vaikeaa alku kaudesta niiden näyttäessä todellisen luonteensa. Useita reissuja tehtiin kaverin Teron kanssa ja oli meillä vielä Heidikin vahvistuksena.
Ei sekään auttanut asiaa ja ruutanat piilotteli toden teolla, muutamia hyviä tärppejä lukuun ottamatta monta reissua meni reisille.
Eikun uutta paikkaa kokeilemaan ja Rami mukaan. Ajatukset uudesta paikasta kokeilla oli että jos edes yksi saataisiin niin hyvä olisi.

Itse olin paikalla ilta yhdeksältä ja Rami saapui puolikymmenen mais.

Nätti pikku ruutana.

Onkivehkeet levitettyämme saatiin onget pyyntiin ja eka tärppi tuli välittömästi! Mitä kummaa??

Ekoja tärppejä vedeltiin huolella huti ja ihmeteltiin että miksi ei meinaa tarttua? Pian hokattiin miten ne saa jäämään kiinni ja ruutanoita rupesi tulemaan tasaiseen tahtiin.

Rami ja ruutana!

Todelliset paksukaiset jäi tulematta mutta onneksi Rami paranti omaa enkkaansa! Onnittelut Ramille!

Illan aikana saatiin yhteensä n. 30 rutkua. Keskikoon ollessa 800-900g. Osa kaloista oli todella paksussa kunnossa. Talven varalle tankkaus oli käynnissä.

Pulleassa kunnossa.

Toinen reissu tehtiin veljeni Tomin kans samoille mestoille noin viikko edellisen jälkeen.

Ilmat olivat jo jäähtyneet aikalailla viikossa ja mentiin jo valoisalla onkipaikoille.

Illan aikana valoisalla tuli rutkuja tasaiseen tahtiin. Tärpit tuottivat vähän harmaita hiuksia kun ei kahta samanlaista tullut ja sitä myöden hutia jonki verran...
vähän ennen hämärää minulla tärppäsi ehkä lammen mamma ruutana joka ui pohjaa pitkin niinku juna.
Niimpä siinä sitten kävi, irti! Irtoamisen jälkeen paikka hiljeni ja pimeän tultua tuli enää yksi. Sekin pyrstöstä kiinni.

20 ruutanaa ja 4 ahventa

Reissujen suurin osui minulle.

Pasureita ja mokailua

Viikonloppuna tuli käväistyä pasuri jahdissa. Ilmojenherra oli todella suopealla päällä ja tarjoili aurinkoista keliä koko päiväksi. Se jo lupaili hyvää, varsinkin näin syksyllä.

Välineet viriteltyäni suur-pasurit mielessä, aloitin houkttelun onkipaikalle.
Pikku-pasurit aloittivat kovan hulinan mäskipedillä. Tunti ongittuani onkea vietiin jo kovemmin ja sieltä haaviin ohjailtuani nätin pasurin. vaaka esitteli kalalle lukemaa 650g.

 Pikaisesti muutama kuva ja kala takaisin jokeen.

36cm 650g

Yksi kala väliin ja toinen mukava pasuri haavittavana, melkein saman kokoinen. 620g!
Neljä tuntia kestäneellä reissulla kävi vielä 3 kpl yli puolenkilon pasureita näyttämässä naamaansa kuivalla puolella.

Tuo vuosien aikana opittu onkitaktiikka suur-pasureille tuntuu toimivan. Jotain on jääny korvien väliin niiden käyttäytymisestä.

35.5cm 620g

...positiivisä :)

Päivän muita tapahtumia oli mukavan kokoiset ahvenet jotka kävivät välillä onkipaikalla häiritsemässä muiden kalojen ruokailua.

Suurempi ahven otti kokonaiseen kastematoon ja vähäsen pienempi 480g otti neljään maissiin.

Siinä eräässä hetkessä kun onkipaikka oli hiljaisena vaihdoin ison kasiaisen jos siellä olisi ollut ahvenet häiritsemässä.

Ahven 620g

Kasiaiseen tarttui jotain todella raskasta. Kellosta seurattuani oli väsyttelyä kestänyt n.10min, niin kala näyttäytyi. Valtava kuha! Rupesi olemaan väsyttelyn viimehetket käsillä kun se päätti vielä kerran sukeltaa ja niinhän siinä kävi vanhanaikaisesti!! Johonkin pohja ryteikköön kiinni ja sinne jäi. Hetki piti hyperventiloida. Olisi ollut mukava onkikala. Varovaisen arvion heittämänä n.4kg oli kalalla massaa...

Yksi reissun passeista.

Ruutana vs. Minä 1-0

Kauden eka ruutanareissu tuli tehtyä jokunen päivä sitten ja lopputulos oli melkein arvattavissa.

Otin mukaan hyvän onkikaverini Teron, jonka kanssa ilta ja yö menivät todella rattoisasti.

Paikolle päästyämme ja siinä hissukseen välineitä laittaessamme mäskipaikalla käväisi ekat ruutanat. Lupaili todella hyvää.

Tero ja vehkeiden virittelyä.

Tero aloitti illan ruoppaamalla lahnoja jokusen kappaleen, niinku mestarin kuuluukin.

Joku tunti kului kun mulla tuli varma ruutanatärppi, pari raskasta potkaisua ja irti! Normi kauden aloitus.

Vähän ennen puoltayötä mun onkeen tarttui laskussa jotain mukavan oloista. Kala ui aivan vimmatusti, partin langat lauloi jonkilaista itku sävelmää. Tero kävi pimeässä haavittamassa otuksen jota haueksi luultiin. Kun kala oli haavissa ja valolla katsottiin että mikä se siellä. Lahna! Hauskasti oli tarttnut lahnaan peräevän päähän koukku.

Sattuma lahna 1.9kg

7 Ruutanaa ja 43 Suutaria

Harmittavaa kun pohjanmaalla on nuo suutarijärvet niin harvassa ettei edes viitsi lähteä etsimään.

Onneksi jonki matkaa kun ajelee eteläänpäi niin niitä rupeaa löytymään. Kavereiden kans päätettiin lähteä porukalla kokeilemaan löytyisikö nuota meille pohjalaisille niin vieraita kaloja.

Paikoille päästyämme päätettiin levittäytyä ympäri paikkaa että edes joku tai edes osa meistä sais niitä.

Omana tavoitteena oli parantaa omaa enkkaa ja toisena tavoitteena oli +2kg...

Onkipaikalle mäskäsin kaksi kohtaa erimäskein. Heti ensimmäiseen pistoon tärppäsi todella painava kala, annoin sille vähän turhan paljon mahdollisuuksia ja sehän käytti ne hyväksensä irroten koukusta.

Illan keskikokoa

Illan aikana joitakin suutareita, pieniä ja hieman isompia saaneena huomasin että toisella mäskipaikalla kävi armoton kuplinta. Äkkiä onki sinne ja siellähän oli suutarit laiduntamassa isolla porukalla. Välillä ei koho keriinnyt pystyyn kun oli jo kiinni.

Mäskillä oli kaloja aivan uskomaton määrä, osa tarttui evistä kiinni ja siinähän olikin työmaata kammeta +1kg suutaria jolla oli koukku evänpäässä kiinni. Toki onhan suutari hieno taistelija siimanpäässä muutenkin.

Illan hämärtyessä rupesi suutarien keskikoko suurentua ja sekaan tuli muutamia ruutanoita. Toki pienenlaisia, max 500g.

Illan päätteeksi nostimme sumput ylös ja tutkimme mitä kukin oli saanut. Kalat punnittuamme olimme saaneet yhteensä .65-70kg joista suurin osa oli suutareita. Hienot säkit oli joka jätkällä. Joskus käy näinkin.

 Myös omat tavoitteet täyttyi, omaenkka parani ja tuli myös se +2kg. 2054g!

Alimpana 51cm 2054g

Joella

Tiistai iltana tuli ajatus lähteä säynävä ongelle. No ikkunasta ulos katseltuani näytti todella masentavalta, kovia vesisateita seilasi edes takaisin. Säätiedot lupailivat että illalla loppuisi, no auton keula kohti jokea.

Perille päästyä ja onkikamat viriteltyäni tuli kova vesisade suoraan päälle ja kastuin aivan likomäräksi vaikka painelin autoon suojaan. Kuuron mentyä ohi, tein raskaan alku mäskäyksen. Jokeen lenti mäskin seassa iso määrä ruokaa. Muutama tunti pasureita ja lahnoja mätettyäni tuli komea pintakäynti, salakat lenteli edestakasin.
Kohta olikin eka kohdekala kiinni, joka oli todella laiska möngertelemään siiman päässä.

 Lyhyt ja pullea säyne näytti vaa´alla 1850g. Tästä olikin hyvä jatkaa, sääskien ininän ja pistelyn säestämänä iltaa.
Ei montaa minuuttia mennyt kun seuraava paksuselkä oli haavissa. Tämä venytteli vaakaa pikkuisen raskaammin. Vaaka pysähtyi lukemaan 2190g.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                     Neljä säynävää kävi näyttäytymässä kuivalla puolella. Pasureita ja lahnoja tuli aluksi useita kymmeniä, suurimpien jääden vaatimattomiksi. Pasureista suurin oli 400g ja lahnoista 1050g.

Pasuri oli oli lentänyt haaviin kun olin vapauttanut sen. 

                                          

Gourmeeta sen olla pitää

Tässä on vuosien saatossa tullut mietityttyä mikä se parhaiten niille suurille ruutanoille kelpaisi. Muutamaan syötti yhdistelmään olen saanut kalat ottamaan. Mutta ainahan sitä on olemassa se parempi keino. Joten kaupassa katseltuani hyllyjä ja siellä pisti silmään gourmee maissia. Purkit koriin ja kassalle.

Herkkuja

Toki olisiko hieman hifistelyä tommonen mutta kun ajattelee isoa ruutanaa josta sanotaan että se on maailman vaiken onki kala, niin ajattelisi ettei mikään ole hifistelyä?? Tiedä häntä?? Todella nirsoja ne kyllä ovat.

Jälleen oli aika suunnata auton keula kohti ruutanoiden olin paikkoja. Onginta lähti käyntiin samaanlaihin kun kaikki muutkin ruutana reissut kyseisellä paikalla. Särkiä, särkiä ja vielä kerran särkiä. No, aiemmista reissuista opittuani että särjet katoavat kun pimeys saapuu. Toki jos on jo valoisammalla tullut suuria kaloja käymään mäskillä niin särjet ovat ottaneet hatkat.
Illan hämärtyessä lepakoita rupesi lentelemään onkipaikan yllä ja niistä yksi otti kohteeksi mun kohon jota se kävi haukkaamassa kun olin laittamassa onkea pyyntiin. Kohosta irtosi valoantenni ja siihen jäi pienet hampaan jäljet. Eipä ole moista vielä ennemmin tapahtunut.
Onginta jatkui hiljaisena. Ruutanoista ei ollut muuta merkkiä kun muutama komea pintominen mäskipaikasta ulompana. No eikun kupittamalla lisää houkutusta ja ruokaa paikalla niin eikö ne jossain vaihees tule ruokailemaan. Siinä kupittaessani kuului vavasta pieni rusahdus... Ajattelin että ei kai mitään vakavaa ollut mutta seuraavaa ruokalastia vietyäni kuului poksahdus ja kuppikärki poikki!!! No ei reissua ilman jotain pientä vastoinkäymistä :)

Sitten oli ruvettava niin sanotusti vanhaan malliin heittämään mäskit ja muut eväät kaloille. Se tuntui puraisevan tai sitten jo kupitetut ruuat olivat houkutelleet paikalle kohdekaloja. Siimatärppejä rupesi tulemaan. Itsekseni tuumailin että JES! kohta viedään ja kunnolla! Koukkuun yksi gourmee ja kaveriksi toukan kotelo. Niin siinä kävi, tärppi tuli! Kovasti oli ruutanalla menohaluja, se kiersi varmaan reilut 3-4min ennen kun antautui. Haaviin saatuani mietin että ei vieläkään sitä kahta kiloa... Mutta punnitus kertoi jotain muuta! 2070g. Kesän suurin ja omaan top 10 ruutanalistalle komeasti!

Ruutana 2070 pit. 45cm ymp. 41cm

Ruutanoita!

Iltojen hämärtyessä on tullut taas aika kaivaa ruutana onget esille.Parin kolmen päivän syöttä touhuilla mennään aluksi. Takavuosista olen vähentänyt ennakkosyöttöjen määrää ihan sillä että jos on vienyt suuria määriä mäskiä ja ruokaa paikoille niin on onkipäivät olleet hiljaisempia kun vastaavasti pienemmillä määrillä. Ovatko sitten ruutanat olleet täynnä tai sitten suuret määrät ruokaa ovat houkutelleet liikaa muitakin kaloja paikalle ja ruutanat ovat jääneet ilman eivätkä ole tohtineet tulla paikalle.

Tätä päivää on tullut odoteltua koko kesä! Tänä kesänä ei oikein ole huvittanut muita kaloja edes onkia vapaa-ajalla. Kilpailuissa on tullut käytyä muutaman kerran.

Joten eikun rantaan!
Eilen illalla, kolmen syöttöpäivän jälkeen oli aika ottaa onget mukaan. Alku ei vaikuttanut kauhean hyvältä, särkiä oli pohjasta pintaan!
Muutaman pienen mäskipallon kupitettuani odottelin sormet syyhyten onki-istuimella hämärän tuloa.
Onginnan aloitettuani särkiä tuli muutama. Sitten humasin kun koho sai olla muutaman minuutin rauhassa paikoillaan tiesin/aavistin että nyt on mäskillä jotain muuta kun särkiä. Toivottavasti ei haukia!!
Pian koho katosi ja partista rupesi lankaa tulemaan kovalla vauhdilla! Kohde kala oli tartuettu! Tämä kala ei meinannut millään antautua. Se kierteli vitaa ja levää ympärilleen ennen haavitusta.
Mukavan kokoinen ruutana, mutta hoikka!

Crucian 1980g

Puolituntia paikan ollessa hiljaisena jälleen koho teki ihme liikehdintää. Siihen vastaveto, huti meni!
No, nopeasti maissit koukkuun ja onki järveen. Sitten jo viettin taas ja tämä tarttui.
Hieman pienempi ruutana. Kala haaviin ja autosta hakemaan sumppua, harmitti kun olin jo vapauttanut ensimmäisen ruutanan! Olisi ollut mukava kuvauttaa tuplat.
Sitten rupesi onginta näyttämään jo oikealta ruutanan onginnalta. Hiljaista niinku hautausmaalla, yli tuntiin ei mitään tapahtumaa ja olin jo pian valmis kotimatkalle. Päätin vielä kupitta toukkaa ja mäskiä paikalle. Sehän toimi niinku ajatus ja jälleen ruutana kiinni. Nyt tämä kala oli vielä edellistäkin pienempi. Hieman piti tuulettaa, tuplat kuvaan. Toki hieman harmitti kun olisi ollut tripla kuvaan mahdollisuus!

Crucians 1775g ja 1590g

Nyt on taas onki intoa täynnä ja ruutanan onginta jatkuu kiivaana loppuun asti!



 

Kilpaongintaa

Viikonloppuna oli kilpaonginnan piirinmestaruuskilpailut ja sinne oli mentävä.

Kilpailu päiväksi oli luvattu todella lämmintä keliä ja niinhän siinä kävi, aurinko paistoi koko päivän niin että osa onkijoista näytti keitetyltä ravulta kilpailun jälkeen. Itse mukaan luettuna.

Alku mäskäystä odotellaan.

Kilpailijoita oli 37 lähtenyt mukaan. Kokoajan tuntuu hiipuvan nämä kilpailut kokonaan. Surkea kohtalo hienolla lajilla.

Oma kilpailuni lähti käyntiin ihan mukavasti kun huomioiden että osa onkijoista jäi ilman kalaa. Aloitin rantavedestä teleskoopilla, josko olisi särkiä kokoontunut mäskille. Siitä muutama pieni särki sumppuun ja kelaa kokeilemaan. Olin mäskännyt sinne n. 40m päähän lahnamäskipedin. Sieltä tovin ongittuani vaihdoin partille, 13m päässä oli toinen peti. Siitäkin tyhjää...??
...Ensimmäisen erän loputtua joka kesti 2.5 tuntia oli sumpussani 1 lahna 2 ahventa ja 8 särkiä jotka painoivat 368g joilla tuli sija 3. Todella huonoa oli kalantulo! Ei nyt parhaalla mahdollisella tavalla mennyt mutta iltapäivän kisaan sitten kovemmin panoksin ja keskittyä kelaongintaan kauas enemmän.

Muutama mäski pallo.

Toinen erä alkoi rauhallisin merkein, ranta oli aivan tyhjä kukaan ei saanut rannasta yhtään mitään... Joten heti kelaonki käteen ja kaukaa jahtaamaan sitä yhtä lahnaa millä vois ratkaista koko sektori voiton. Eikä kauaakaan kun kohoa vietiin ja vastaveto, lahna kiinni ja kala tarkasti haaviin. Puolenkilon lahna sumpussa, siitä oli hyvä jatkaa... Erän lopuksi sumpussa lahnalla oli kaksi kaveria, särki ja ahven jotka painoivat 682g jotka riittivän sektorin toiseen sijaan. Kisassa olin henkilökohtaisessa  neljäs ja joukkueella voitettiin kultaa. Hyvien joukkuekaverien kanssa on mukava onkia! Kiitokset veljekset Kankaanpää ja Tomppa! Meidän joukkue onki sijat 1. 3. 4. ja 5.

Mitalien jaossa oli hauskaa, eihän tämä nyt niin vakava laji ole!

Kiassa tuli muutama hauskan näköinen särki, olisiko jonki asteen hybridejä? Siinä järvessä ei ole muita särki kaloja kun särki, lahna ja salakka.

Pasurit vuosien takaa

Tuossa takavuosina tuli muutamana keväänä käytyä pasuri ongella kun kuulin että eräällä joella niitä olisi jopa suomenennätys kokoisiakin.

Pasurin onginnasta ei minulla ollut ennemmin mitään tietoa muutakun että niitä oli muutamia tullut lahnan onginnan sivu tuotteena. Ensimmäisillä reissuilla olin varautunut monenlaisin rigauksin ja syötein. Mäskit tein vähän lahna tyyliset. Siinä kun reissuja rupesi olemaan takana useampia niin huomasi ettei ne lahna houkuttimet ole parhaat pasurille.

Netistä selaillessani ruotsalaisia onki/kalastus sivustoja huomasin että kärpäsentoukat tuntuivat toimivan ainakin naapurissa, no miksei myös täälläkin.

Ensimmäisellä reissulla kyseiselle joelle sain melkein heti kosketuksen suur pasuriin joka painoi 647g!
Joki on todella syvä ja voimakas virta. Partti on toiminut siellä todella mainiosti varsinkin varhain keväällä kun on tulvat ja virtaus todella voimakas.

Pasuri 746g

Viime vuonna jäi pasurin onginta todella vähälle, yhden ainoan reissun tein sinne. Tänävuonna olisi tarkoitus panostaa keväällä ja ottaa tavoitteeksi eipä vähempää kun uusi suomenennätys!
Ei se helppoa ole mutta täytyy laittaa tavoitteet korkealle.
Oma ennätykseni on tällä hetkellä 782g joka on myös urheilukalastajien rekisteri ennätys.

Tuolla joella en ole vielä tavannut pasurin ja lahnan hybridiä. Onneksi!
Monessa paikassa ne lisääntyvät keskenään ja niiden poikaset ovat monelle todella vaikeita erottaa normaaleista pasureista. Peräevän ruotojen määrän laskemalla on paras varmistaa laji. Pasurilla 19-23 kpl. Samoin pasurilla on parillisten evien juuret punaiset ja lahnalla ei koskaan.

Peräevän ruodot 20kpl

Viimeinen avovesi reissu.

Vuoden viimeinen reissu tuli tehtyä haukia silmällä pitäen. Reissu tuli suunnattua iltapäiväksi ja lähdin onkimaan täkyjä ennen puoltapäivää. Särjet tuli helposti niinku syksyisin normaalisti tuleekin.

Tutuun haukipaikkaan mentyäni laitoin täkyt pyytämään ja ajattelin heitellä vähän uistinta siinä samalla. Tovin oltua tuli ensimmäinen tärppi täkyyn ja sieltä ylös hauki.... n. 2-3kg. lihavassa kunnossa oli tuo kala. Äkkiä kala takaisin kasvamaan. Tovin päästä tuli toinen hauki joka tuli myös särki syötillä. Se oli edellistä pienempi.

Vähän ennen hämärää tuli illan viimeinen tärppi joka ensi syöksyistä lähtien tuntui painavalta. Välillä jo kävi mielessä että nyt se kymppi. ...ei, ei vieläkään sitä kymppiä mutta oma ennätys silti joka parani reilusti yli kilolla. Uusi ennätys hauki oli nyt 9.1kg! Kolmas henkilökohtainen laji ennätys tänä avovesikautena! Jes, mahtava lopetus kaudelle!!
Muutamat kuvat ja kala takaisin uimaan ja kasvattelemaan itseään.
Ehkä ensi vuonna sitten se mörkö hauki näkee päivänvalon.

Suurlahna!

Lahna kausi jäi reissujen määrältä tänävuonna todella vaisuksi. Mutta onneksi ne vaisuudet korjaantui kalojen koolla. Uusi lahna ennätys näki päivänvalon heinäkuun puolivälissä.
Reissulle lähdettyäni tietenkin ajatukset suuresta oli mielessä ja vehkeetkin rakennettu sitä myöden.
Rantaan päästyäni tein raskaan alkumäskäyksen. Heitin onkipaikalle noin 15 litraa mäskiä, 3purkkia maissia, 3-4desiä matoa ja desi toukkaa+casteria. Isoille kaloille isot määrät ruokaa. Parvi isojalahnoja putsaa vähäiset määrät todella nopeasti ja jatkaavat matkaa sitten kun ruuat on syöty.
Parikesää sitten hommasin vedenalaiskameran ja kokeilin sillä miten kauan meni esim. kolmella purkilla maissia mennä särkiparven suihin. Siihen ei montaa minuuttia mennyt. Siinäkin huomasi että jos olisi niitä yrittänyt tarjota esimerkiksi lahnoille tai ruutanoille nii ilman olisivat jääneet. Mutta itse ongintaan…
Lahnoilla menee usein toista tuntia ennenkun ne löytävät houkutusaineet ja tulevat syömään. Niin kävi nytkin, meni yli tunti ensimmäiseen lahnaan. Se oli ihan mukava +60cm pitkä. En punninnut vaan vein nopeasti kalan takaisin veteen.
Toinen tärppi tuli heti välittömästi kun sain ongen uudelleen veteen. Melkein saman kokoinen. Pienessä ajassa tuli useita lahnoja joista pienin oli n.1.5kg ja välissä punnittin yhden nopeasti ja sillä oli painoa 3.2kg.
Sitten tuli se kuningas tärppi. Vastavetoon kala ei reagoinut mitenkään vaan jatkoi mäskin syöntiä. Huomasin että nyt on se paksubertta langan pääs! joten uusi kovempi vastaveto ja kala lähti uimaan todella rauhallisesti. Siinä vaiheessa ajattelin että kuinkahan tämän kans käy kun se vain ui suoraa pois päin ja partissa rupesi langat olemaan aikasta kireällä. Samalla mieleeni tuli yksi kikka minkä muutama partti huippu on kertonut, kokeilin sitä ja kala muutti välittömästi uinti suuntaa. Pienellä pakotuksella toinen kääntö ja kala muljahti pintaan! Meinasi silmät pudota päästä! Minulla oli mukana semmonen ehkä vähän liian pieni haavi tuon kokoluokan kalalle! Mutta tarkasti ujutellen sain kalan painopisteen haavin oikealle puolelle. Pyrstö jäi haavista pitkälle.
Huolellinen puntarointi ja mittaus tuotti hurjat lukemat 4410g!! Viestiä specimen joukkue kaverille välittömästi!
Vähän harmittaa kun en ympärysmittaa ottanut. Oli todella hyvässä lihassa!

Mörkö 4.4kg

Ruutana vuosi 2012

Kausi lähti aika nihkeästi käyntiin oman yli-innokkuteni vuoksi ja lähdin jo melkein heti jäiden lähdettyäni ruutana ongelle! …tyhmää ja ajattelematonta! Vedet hätinä plussan puolella ja minä istun heinikossa ja ihmettelen missä ruutanat! Heh, no virheistä oppii!
Kesäkuu meni odotellessa ja kun heinäkuu koitti niin silloin alkoi jahtaus.
8. heinäkuuta tein ensimmäisen reissun joka meni melkein niinku ruutana reissut yleensä, ilman varmaa tärppiä. Muutama pintominen oli mäskin lähellä. Se meinas sen että kalat on paikalla, mutta enää vaa pitäis saada ne syömään. Viime vuoden virheistä opikseni otettuani pari päivää myöhemmin uudella reissulla homma korjaantui ja kauden eka ruutana oli haavissa! Ei mikään hirviö 1795g, mutta hieno kala kuitenkin.

1795g

Muutama päivä eteenpäi samoille mestoille kokeilemaan ja ilta vaikutti hiljaiselta, mutta pieniä asioita onginnassa muutettuani rupesi tapahtumaan. Ensimmäisestä tärpistä kala ui suoraan heinikkoon ja hetken siellä pyörittyään irtosi. Sekös harmitti! Mutta uusi syötti koukkuun ja samat keinot. Samassa taivaalle kertyi tummia pilviä. Harmitti todella juuri kun kalat rupesivat antamaan merkkejä niin ukkonen tulee niskaan. Rupesi salamoimaan todella rajusti!! 13m hiilikuitu partti sojotti pusikosta niinku ukkosen johdatin. Kovasti jännitti jos olis pamauttanut vapaan.
Mutta sitkeäsi ajattelin että kyllä se yks ruutana pitää onkia vaikka henki menis
Tovi ongittuani tuli vaimea tärppi ja kohoa lähdettiin hiljaa kuljettamaan. Vastaveto ja samassa kala oli uinut koukku suussa yli 10m. On ne mahtavan voimakkaita onki kaloja! Melkein jo kalan nähtyä tuuletin 2kg ylitystä mutta ei… Punnittuani varmaan juuri kuteneen yksilön joka painoi 1935g. Mukava parannus kausi enkkaan! Laitettuani kalan takaisin veteen, oli pakko lopettaa onginta. Ukkonen oli suoraa yläpuolella ja salamoi ihan kokoajan!

Todella hankala kuvata kun vettä satoi ja kameran linssi meni huuruun!

Seuraavalla reissulla tuli sitten se onnistuminen että tuli kaksi ruutanaa samalle reissulle. Toinen ylitti 1.8kg ja toinen oli tasan 1kg. Tuo pienempi kala aiheutti ihmetystä kun rupesin ottamaan koukkua suusta nii näky oli kyllä aikamoinen. Kalalta puuttui melken koko alaleuka! Muuten oli kyllä terve ja hyvin voivan näköinen.

Leuka puuttuu!

Tuon reissun jälkeen tuli kaksi tyhjää reissua peräkkäin ja sitten piti ruveta miettimään jotain muuta mestaa ja antaa tuon paikan rauhoittua jonki aikaa. Niinpä otin kohteeksi paikan mistä sain viimevuonna yhden ruutanan. Aattelin että kyllä siellä täytyy olla muitakin. Oli siitä paikasta juttujen mukaan eräs nuorimies saanut mummujen sorsien ruokinta paikalta 50cm ruutanan ja se oli laitettu takaisin.
Kolme syöttö- iltaa tein paikalle. Toki paikka piti harata kun kasvoi niin vietävästi pohjassa kaikenlaista vitaa ja muuta roskaa. Neljäntenä päivänä menin paikalle ei niin suurin odotuksin. Kupitettuani onki paikalle pieniä mäskipalloja ja vähäsen ruokaa. Tovin ongittuani olin saanut useamman kymmentä särkeä. Kävi mäskin päällä armoton mulahdus ja hetken päästä rupesi samalla paikalla kuplinta. Aattelin että nyt on kohde kalaa paikalla. Pian hiljeni paikka särjistä, jo kohta kohoa vietiin varovasti. Vastaveto tuntui niinku olisi ollut pohjassa koukku kii, mutta sitten lähti semmonen show että aattelin että mikä kumma siellä juroo eikä meinaa antautua ollenkaan! Kala kulki pitkään pohjaa pitkin ja sitten hämärässä sain kalan käymään pinnassa. Siitä se sitten lähti uimaan pintaa pitkin kohti ja suoraan haaviin. Huomasin siinä vaiheessa että aika mukava kala on ja voi pian kakkonen mennä rikki, mutta kun laitoin otsa lampun päälle ja laskin kalan haavissa vapautusmatolle oli ilo ja riemu jotain aivan sairasta!! Ruutana oli todella tuhdissa kunnossa!! Puntari repusta ja pikainen kokeilu havaksen kanssa että mitä painaa! Puntari näytti todella kovaa lukemaa. Laitoin kalan vapautusmatosta tehtyyn pussiin ja lisäsin sinne vettä. Otin puhelimen kouraan ja soitin veljelleni Tomille että nyt on semmonen kala että ei varmaankaa ikinä elämässä tuu näkemään semmosta. Jonki aikaa Tomppaa odotellessani laitoin kavereille viestiä kalasta ja myös vaimolle piti soittaa uutisesta! Tomppa tuli paikalle, annoin hänen punnita ja mitata kalan! Lukemat oli kyllä jotain mun märkää unta! Painoa oli 2626g Pit. 46cm ja Ymp. 48.5cm! Oli kyllä luonnontilassa oleva kala uskomattoman lihava! Ensi vuonna enemmän ongintaa kyseisellä paikalla ja sitä myöden menee reippaasti mäskiä ja muuta ruokaa kaloille. Toivotaan että tarttuu sitten mukavia lisä grammoja! Toki pitää se saada ongittuakin sitten vaikka suuret kalat ovatkin todella hyviä oppimaan vaaroille ja muille stressin aiheuttajille. Ei tule olemaan kauhean helppoa.

Super rutku!

En meinannut millään lakata hykertelemästä! Olo oli jotain semmosta ettei voi sanoin kuvailla! Loppu illan onginta oli sitten vähä semmosta puhelimes pulisemista. Ei oikein pystynyt keskittymään enää ongintaan Olihan kalan koko sitä luokkaa että eipä ole maailmalta kauhean montaa suurempaa ongella saatu.
Sitten alkoikin sateet jotka pilasivat uudet reissut tuonne samaan paikkaan. Meni yli 10 päivää tuosta super ruutanasta jonka Tomi risti Ruudolffiksi! Kun pääsin kokeilemaan josko olisi vielä suurempaa tarjolla, aika epätodennäköistä… Mutta yrittää pitää aina muuten ei saa. Uusi reissu alkoi samoissa merkeissä kupituksella ja usealla pikku särjellä. Mutta taas kävi niin että paikka hiljeni ja koho nousi ylös väristen. Värinää oli jo jatkunut hyvänaikaa, kunnes minulta petti hermot ja vedin vastavedon. Siiman päässä oli taas jotain massiivista, se ui n. 20m aivan suoraa pohjaa pitkin poispäi ja sitten kävi se mitä vähän pelkäsinkin! IRTI!! Oli pakko ottaa lätsä päästä ja purra hetki lippaa! Otti niin kupoliin! Siinä vaiheessa ajattelin että no nii reissu pilalla saa lähtiä kotiin… täällä kun ollaan nii ollaan sitten loppuun asti. Uudet kupitukset ja uutta syöttiä koukkuun. Mäskipaikka oli aivan hiljainen ainakin tunnin, kunnes yhtäkkiä koho otti ja lähti menemään kohti rantaheinikkoa. Kova veto ja nyt jäi kii. Kovaa vääntöä oli ja tovin päästä makas haavis hirveä ruutana! Aattelin että tämä on jo jotai satua! Ei tämmöstä voi tapahtua! Ensiksi otin kalasta pituus mitan joka oli 2cm pitempi kun tuon edellisen! Nyt tuli jo kovasti huutoakin, ajattelin että nyt Suomen ennätys paukkuu, mutta pieni pettymys. Tämä kala ei ollut likikään niin lihava kun tuo erellinen. Puntari näytti 2558g kolmella punnituksella. Aivan uskomaton kala tämäkin!!

Super rutku 2!

Jälleen kävi kahdella seuraavalla reissulla samoin että hiljaista oli eikä minkään sortin havaintoa ruutanoista. Ei varmaa tärppiä paitsi yksi n. 2kg hauki säikytti mut aivan perseettömäksi! Se tarttui poskesta kiinni ja pyöritti moneenlaihin! Minä jo mielessäni maalailin kaikkia unelma kuvia siitä kolmannesta jättipotista!
Vuoden viimeisen reissun tein sitten samaan mestaan missä aloitin kauteni. Melkein heti kun aloitin onginnan niin tärppäsi ihan mukavan oloisesti mutta se olikin lahna, melkein 2kg. Perus lahna tuonne paikkaan. Olin laittanut sumpun ihan siltä varalta että jos saisi sen tuplan niin saisi kuvailla kahden ruutanan kans… Lahna meni sumppuun odottelemaan jotain kaveria. Yli 2 tuntia ongittuani ilman mitään merkkiä mistään. Kuin salama kirkkaalta taivaalta valoantennilla varustettu koho hävisi horisontista, vastaveto ja nyt tuntui että on oikeaa lajia kun nii raskaasti jumputti. Haavitin ruutanan joka painoi 1830g! Se sai mennä sumppuun odottelemaan lahnan kans josko vielä kaveri tulisi käymään. Mutta ei, onginta venyi pitkälle aamutunneille ja töihinkin piti mennä todella varahin. Kalat kuvaukseen! Vuoden viimeinen ruutana reissu oli tehty! Ensi vuonna kyllä pitää heittää tavoitteet todella korkealle kun super-ruutana paikka on löytynyt!!

Lahna ja ruutana!

Kevät 2012

Taukoa on ollut kirjoittelusta pienen tovin.
Mutta onkikausi 2012 alkoi säyneen onginnalla. Reissu alkoi niin sanotusti normaalisti miten säyneen kevät onginta on. Ekasta pistosta vipaan tasaisesti tuli kaloja,  niin madolla, toukalla kun maissillakin. Kalojen koot vaihteli 1-2.1kg. Lisäksi tuli n. 20 särkeä sekaan. Eipä se kummoista hommaa ole kun ei voi itse vaikuttaa kalojen tuloon paljoakaan. Onneksi edes mäskillä sai vähä ohjailla kalojen nousua.
Muuten kyllä oli ilmojenherra hyvällä tuulella.

Kotiin lähtö

Kotijoella tuli myös käytyä melkolailla heti kun vaan säät ja aika salli.
Särki oli kohdekalana, kun tuosta on joesta ollaa Tomin ja muiden kaverien kanssa saatu kloppina ongella suuria särkiä. Reissu alkoi vaikeana niinku keväällä usein tuppaa tuo joki olemaan särki kaloille. Mutta parituntia ongittuani oli useita särkiä käynyt näyttäytymässä kuivalla puolella. Joista suurin ylitti SVK:n suurkalarajan. +500g.
Tarkka paino oli 525g! Jussi oli juuri sopivasti käymässä siellä ja otti pikaisesti parikuvaa särjestä.

Särki 525g 34.5cm

Ruutanoiden mielihalut.

Tänäkesänä tuli taas uusia oikkuja ja käyttäytymis tapoja esiin ruutanoista. Viimevuotiset keinot, rigaukset tai syötit eivät pelanneet alkuunkaa tänä kesänä! Alkukausi meni täysin hakatessa päätä mäntyyn.
Mutta kokeilemalla ja mietinnällä homma avautui.  Esim. viimevuonna käyttämät syötit eivät kelvanneet alkuunkaan, ei edes tärppiä!!…ja viimevuodelta opittu mäskäys ja syöttö tyyli paljastui aivan vääräksi! Varmaan taas ensivuonna on uudet metkut kaloilla mielessä.
Kirjoittaessani vuosiensaatossa  havaitsemiani asioita ylös, olen tehnyt muutamia havaintoja ruutanoiden käytöksestä vesistöjen veden värin suhteen. Tummissa, humuspitoisissa vesissä ruutana on huomattavasti aktiivisempi syömään eri kellonaikoina ja ei ole syötin päälle niin nuuka. Omia kokemuksia metsäjärvistä on kolmesta paikasta joista olen saanut ruutanoita niin toukilla, castereilla, maissilla, madoilla ja taikinalla. En tarkoita että olisi nyt mitenkään lapsellisen helppoa metsälammista onkia ruutanoita mutta helpompaa on kun muunlaisista vesistä.  Ruutana ongintaa aloitteleville suosittelen humuspitoisia ruutana järviä/vesiä. Niissä on yleensä muutenkin vähemmän muuta kalaa riesana ja harmina! Ensi kesänä itse olisi tarkoitus kartoittaa pari uutta metsäjärveä.
Sitten savisameat ns. saviprunnit joita täälläpäin on vielä muutama olemassa. Maanomistajat täyttävät prunninsa että saavat lisää viljelyalaa.  Sääli, menee mukavia ruutana spotteja pilalle.

Ruutana 1660g

Prunneista olen saanut melkeimpä ruutanani erilaisilla madoilla.
Toukka on omasta mielestäni se varmin saada ruutana koukkuun. Maissilla en ole saanut enkä mitä todennäköisimmin laitakkaan koukkuun ruutanoita onkiessa. Esim. akvaariossani oleville ruutanoille olen tarjonnut maissia jo 3vk. eikä yhtään ole syöty. Kaikki elävä on kelvannut vaihtelevasti…
Kirkkaat vedet on kyllä osoittautuneet todella haastaviksi paikoiksi ruutanaa jahdatessa. Niissä nuo syötti ranttuudet tulevat todella hyvin esille. Tänäkesänä kokeilin laittaa toisen ongen samaan onki kohtaan, erisyötillä varustettuna kun  millä sain kaloja tänävuonna niin siihen ei edes näppiä tullut koko illan aikana! Sillä ongella missä oli otti syötti niin sillä kaks +1.8kg kalaa ylös ja kaks muuta ui vitikkoon ja irtos. Että syötti pitää olla oikea onginta hetkellä tai ruutanat jää saamatta, se on raaka totuus.
Tässä katkelma Graham Marsdenin ruutana artikkelista. Graham on tässä artikkelissa todella hienosti kertonut kuinka oikukas otus ruutana parhaimmillaan/pahimmillaan on.

Crucians have this almost unique ability to mouth the bait without moving it, and then moving along the bottom very slowly. The result is that all you see, if anything, is a slight lift of the float, and then a drifting to one side or the other which can easily be mistaken for the drift of the water it is so subtle. When they move towards or away from you the bites are even more difficult to see. The lift method has little success, for the lift method has to use a fairly substantial bottom shot to work correctly, and crucian carp will not tolerate excess weight, even when finely balanced with the float and the remainder of the shotting. Also, the lift method depends on the bottom shot being lifted, and this just doesn’t happen often enough, or with sufficient emphasis, when crucians are the target. Ordinary laying-on float fishing techniques also suffer in the same way and for almost the same reasons.
It seems that, most of the time anyhow, the most successful float fishing rig is one that has the depth set exactly to the depth of the water, with the hookbait hardly scraping bottom (or even very, very slightly off bottom) without any line whatsoever laid on. The nearest shot to the hook, no heavier than a No. 4, should be as close as three inches away, and, unless there is a heavy drift, the only other shot should be locking the float. In a drift the bulk shot needs to be at mid-depth. Loaded floats are good when there is no drift. The float should be dotted right down to the point where it is difficult to see. Then, when the crucian mouths the bait and gently drifts to one side it pulls the float under as the line follows its own curve in the water. Or, if the crucian does lift the bait slightly, along with the nearby small shot, the float will then be sensitive enough to respond and rise slightly through the surface, which is of course a more obvious movement when the float is dotted right down.
Many times you will see the float dancing and gyrating at the surface, and often these are the most difficult bites to hit. I think the cause of many of these bites is the shear sensitivity of the rig, in that it is set so delicately the mere waft off the crucians fins with cause it to give erratic movements. Always worth trying when this happens is a change of bottom shot position, either further away, or closer to, the hook. Also, changing the depth by a mere inch, deeper or shallower, can make a considerable difference too. There are days when, to make a successful strike, you have to hit the fish when the float is moving along the surface, other days when you have to wait for the float to go under, and yet other days when it is best to hit them when the float rises slightly.

Tavoite täyttynyt!