Tänäkesänä tuli taas uusia oikkuja ja käyttäytymis tapoja esiin
ruutanoista. Viimevuotiset keinot, rigaukset tai syötit eivät pelanneet
alkuunkaa tänä kesänä! Alkukausi meni täysin hakatessa päätä mäntyyn.
Mutta kokeilemalla ja mietinnällä homma avautui. Esim. viimevuonna
käyttämät syötit eivät kelvanneet alkuunkaan, ei edes tärppiä!!…ja
viimevuodelta opittu mäskäys ja syöttö tyyli paljastui aivan vääräksi!
Varmaan taas ensivuonna on uudet metkut kaloilla mielessä.
Kirjoittaessani vuosiensaatossa havaitsemiani asioita ylös, olen
tehnyt muutamia havaintoja ruutanoiden käytöksestä vesistöjen veden
värin suhteen. Tummissa, humuspitoisissa vesissä ruutana on
huomattavasti aktiivisempi syömään eri kellonaikoina ja ei ole syötin
päälle niin nuuka. Omia kokemuksia metsäjärvistä on kolmesta paikasta
joista olen saanut ruutanoita niin toukilla, castereilla, maissilla,
madoilla ja taikinalla. En tarkoita että olisi nyt mitenkään lapsellisen
helppoa metsälammista onkia ruutanoita mutta helpompaa on kun
muunlaisista vesistä. Ruutana ongintaa aloitteleville suosittelen
humuspitoisia ruutana järviä/vesiä. Niissä on yleensä muutenkin vähemmän
muuta kalaa riesana ja harmina! Ensi kesänä itse olisi tarkoitus
kartoittaa pari uutta metsäjärveä.
Sitten savisameat ns. saviprunnit joita täälläpäin on vielä muutama
olemassa. Maanomistajat täyttävät prunninsa että saavat lisää
viljelyalaa. Sääli, menee mukavia ruutana spotteja pilalle.
Prunneista olen saanut melkeimpä ruutanani erilaisilla madoilla.
Toukka on omasta mielestäni se varmin saada ruutana koukkuun.
Maissilla en ole saanut enkä mitä todennäköisimmin laitakkaan koukkuun
ruutanoita onkiessa. Esim. akvaariossani oleville ruutanoille olen
tarjonnut maissia jo 3vk. eikä yhtään ole syöty. Kaikki elävä on
kelvannut vaihtelevasti…
Kirkkaat vedet on kyllä osoittautuneet todella haastaviksi paikoiksi
ruutanaa jahdatessa. Niissä nuo syötti ranttuudet tulevat todella hyvin
esille. Tänäkesänä kokeilin laittaa toisen ongen samaan onki kohtaan,
erisyötillä varustettuna kun millä sain kaloja tänävuonna niin siihen
ei edes näppiä tullut koko illan aikana! Sillä ongella missä oli otti
syötti niin sillä kaks +1.8kg kalaa ylös ja kaks muuta ui vitikkoon ja
irtos. Että syötti pitää olla
oikea onginta hetkellä tai ruutanat jää saamatta, se on raaka totuus.
Tässä katkelma Graham Marsdenin ruutana artikkelista. Graham on tässä
artikkelissa todella hienosti kertonut kuinka oikukas otus ruutana
parhaimmillaan/pahimmillaan on.
Crucians have this almost unique ability to mouth the bait without
moving it, and then moving along the bottom very slowly. The result is
that all you see, if anything, is a slight lift of the float, and then a
drifting to one side or the other which can easily be mistaken for the
drift of the water it is so subtle. When they move towards or away from
you the bites are even more difficult to see. The lift method has little
success, for the lift method has to use a fairly substantial bottom
shot to work correctly, and crucian carp will not tolerate excess
weight, even when finely balanced with the float and the remainder of
the shotting. Also, the lift method depends on the bottom shot being
lifted, and this just doesn’t happen often enough, or with sufficient
emphasis, when crucians are the target. Ordinary laying-on float fishing
techniques also suffer in the same way and for almost the same reasons.
It seems that, most of the time anyhow, the most successful float
fishing rig is one that has the depth set exactly to the depth of the
water, with the hookbait hardly scraping bottom (or even very, very
slightly off bottom) without any line whatsoever laid on. The nearest
shot to the hook, no heavier than a No. 4, should be as close as three
inches away, and, unless there is a heavy drift, the only other shot
should be locking the float. In a drift the bulk shot needs to be at
mid-depth. Loaded floats are good when there is no drift. The float
should be dotted right down to the point where it is difficult to see.
Then, when the crucian mouths the bait and gently drifts to one side it
pulls the float under as the line follows its own curve in the water.
Or, if the crucian does lift the bait slightly, along with the nearby
small shot, the float will then be sensitive enough to respond and rise
slightly through the surface, which is of course a more obvious movement
when the float is dotted right down.
Many times you will see the float dancing and gyrating at the
surface, and often these are the most difficult bites to hit. I think
the cause of many of these bites is the shear sensitivity of the rig, in
that it is set so delicately the mere waft off the crucians fins with
cause it to give erratic movements. Always worth trying when this
happens is a change of bottom shot position, either further away, or
closer to, the hook. Also, changing the depth by a mere inch, deeper or
shallower, can make a considerable difference too. There are days when,
to make a successful strike, you have to hit the fish when the float is
moving along the surface, other days when you have to wait for the float
to go under, and yet other days when it is best to hit them when the
float rises slightly.
Tavoite täyttynyt!
Heh, no virheistä oppii!
